Työelämässä arvostetaan selviytyjiä.
Niitä, jotka hoitavat tilanteet.
Niitä, jotka joustavat.
Niitä, jotka kantavat vastuuta myös silloin, kun olosuhteet muuttuvat.
Selviytymiskyky on tärkeä voimavara. Ilman sitä emme pystyisi toimimaan paineen alla, emmekä sopeutuisi muutoksiin.
Mutta viime vuosina olen työssäni törmännyt ilmiöön, josta puhutaan liian vähän: selviytymisestä on tullut pysyvä toimintatila.
Ei kriisissä – vaan arjessa.
Selviytymisen taito
Selviytymismoodi ei välttämättä näy uupumuksena. Usein se näyttää päinvastoin tehokkuudelta.
Työt tulee tehdyksi.
Vastuut hoidetaan.
Aikataulut pitävät.
Samalla kuitenkin tapahtuu jotain huomaamatonta.
Sisäinen puhe kovenee.
Palautuminen vähenee.
Rajojen tunnistaminen vaikeutuu.
Moni ei koe olevansa kuormittunut. He kokevat olevansa vain ”vaativia” itseään kohtaan.
Pitkittyneenä tämä toimintatapa alkaa kuitenkin kuluttamaan samoja voimavaroja, joiden varaan suorituskyky rakentuu.
Selviytymisen paradoksi
Selviytyminen on alun perin suojamekanismi.
Se auttaa meitä tilanteissa, joissa tarvitaan nopeaa reagointia ja toimintaa. Ongelma syntyy, kun tästä tilasta tulee pysyvä tapa toimia.
Kun hermosto on jatkuvassa valmiustilassa:
- keskittymiskyky kaventuu
- luovuus heikkenee
- palautuminen vaikeutuu
- sisäinen kriittisyys lisääntyy
Organisaatiotasolla tämä näkyy usein siten, että ihmiset tekevät paljon – mutta kokevat silti jatkuvaa riittämättömyyttä.
Tarvitsemme muutakin kuin tahdonvoimaa
Työelämän kehittämisessä keskitytään usein rakenteisiin: johtamiseen, prosesseihin ja resursseihin.
Ne ovat tärkeitä.
Yhtä tärkeä tekijä on kuitenkin se, miten yksilö suhtautuu itseensä.
Sisäinen toimintamalli vaikuttaa siihen:
- miten ihminen reagoi virheisiin
- miten hän käsittelee kuormitusta
- milloin hän pysähtyy
- milloin hän pyytää apua
Jos sisäinen kulttuuri on jatkuvaa kovuutta, ulkoiset rakenteet eivät yksin riitä tukemaan hyvinvointia.
Itsemyötätunto ei ole pehmeyttä – vaan kestävyyttä
Yksi keskeinen keino siirtyä pois jatkuvasta selviytymismoodista on itsemyötätunto.
Sana kuulostaa monelle pehmeältä, mutta tutkimusten valossa se liittyy vahvasti resilienssiin ja oppimiskykyyn.
Itsemyötätunto tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen pystyy kohtaamaan virheet, epävarmuuden ja kuormituksen ilman kohtuutonta sisäistä kritiikkiä.
Se ei tarkoita vaatimustason laskemista.
Se tarkoittaa kykyä kohdata haasteet ilman, että energia kuluu itseään vastaan taistelemiseen.
Miksi tämä teema on ajankohtainen?
Työelämä muuttuu jatkuvasti.
Muutos, epävarmuus ja nopeat suunnanvaihdot ovat monille arkipäivää. Selviytymiskyky on edelleen tärkeä taito – mutta se ei yksin riitä.
Tarvitsemme myös taitoa poistua selviytymistilasta.
Tämä tarkoittaa:
- rajojen tunnistamista
- palautumisen arvostamista
- realistista suhtautumista omaan kapasiteettiin
- inhimillistä suhtautumista virheisiin
Lupausten Lehti 3/26: Selviytymisen taito
Olen käsitellyt tätä teemaa laajemmin Lupausten Lehden numerossa 3/26:
“Selviytymisen taito – Itsemyötätunnon voima arjessa.”
Lehdessä tarkastelen muun muassa:
- miten selviytymismoodi tunnistetaan
- miten sisäinen puhe vaikuttaa kuormitukseen
- miten rajat rakentavat kestävää työskentelyä
- miten itsemyötätunto tukee resilienssiä arjessa
Mukana on myös työkirjaosio, sekä itsemyötätuntokortit, joiden avulla teemaa voi soveltaa käytännössä.
Selviytymisen taito ei ole pelkkää kestämistä.
Se on kykyä tukea itseään niin, että voi jatkaa ilman, että kovettuu.
